Veteen mars

Ensimmäisen kerran tuli käytyä sukeltamassa tälle keväälle, tai oikeastaan kaksi ensimmäistä kertaa. Paikka sama ja kävin kurkkaamassa sekä valoisaan, että pimeään aikaan. Kivaahan se taas oli pitkästä aikaa päästä merivettä maistamaan, ei se uimahalli aivan tarjoa samanlaisia puitteita.
Kaloista ei nyt ollut vielä tietoakaan, mutta eipä ollut suuret odotuksetkaan sen suhteen. Jotain pikkukaloja ja kivinilkka näkyi pimeäsukelluksella, mutta päivällä ei sitäkään vähää. Maisema on vielä
melko koruttoman näköinen, mutta eiköhän se siitä, kun vesi alkaa lämmetä.

kivinilkka (ei ole omasta kuva-arkistosta)

Näkyvyys oli varsin mukava, vaikka oltiin aikalailla sisäsaaristossa, päiväsaikaan mittasin reilun neljän metrin näkyvyyden pystysuunnassa. Pari päivää myöhemmin (edellispäivänä) pimeässä oli n. kolme metriä, joten valumavedet ja leväkukinnot alkavat huonontaa näkyvyyttä melko vauhdilla tänä keväänä.Veden lämpötila oli nollassa ja molemmat sukellukset jäivät reiluun puoleentuntiin. Ei ole järkeä palelluttaa itseään, kun kalaa ei ole näkyvissä. Vaikka varusteet ovatkin hyvät ja tarkoitettu kylmiin vesiin, on silti syytä pitää järki päässä, koska lähes jäätymispisteessä oleva vesi on armoton vastustaja ja kohmettaa sukeltajan varsin nopeasti. Ei siis ole järkevää lähteä tekemään uiden mitään pitkiä reissuja tähän aikaan vuodesta, vaikka uiminen toki pitääkin kropan pidempään lämpimänä, niin kun kylmä alkaa iskeä, se puuduttaa nopeasti.
Kausi on kuitenkin pyörähtänyt käyntiin ja tästä se hiljakseen alkaa kiihtyä, kunhan muutaman muutaman asteen meri lämpenee ja sukellukset pitenee, niin alkaa varmasti saalistakin löytyä.